Luin vastikään ystäväni Sari Järnin esikoisteoksen Hiirestä puumaksi. Kirja on ABC-opas keski-ikäisen naisen sielunelämään, kuten Sari johdannossa muotoilee. Sari on ollut oppaan tiimoilta julkisuudessa, koska mm. elää niin kuin opettaa eli hänen puolisonsa on häntä huomattavasti nuorempi. Sarista on leivottu puolivirallista valtakunnanpuumaa. (Kuuntele esim. Radio Rockin podcast tai Yle Etelä-Savoa areenasta)
Kirjasta noussut julkisuus on keskittynyt, yllätys, yllätys, seksin ympärille. Oppaan perusteella voi kuitenkin ajatella, että puumaksi tuleminen on muutakin kuin nuoremman miehen iskeminen. (Vai isketyksi tulemisen salliminen?)
En ole vielä keski-ikäinen, mutta nautin puumanaiseuden opiskelusta joka tapauksessa. Hiirestä puumaksi rakentuu aakkosille eli kirjasta löytyy jokaiselle kirjaimelle avainsanoja, jotka on syytä sisäistää, jotta voi ottaa oman elämän haltuunsa. Esimerkiksi kohdasta S löytyvät seurustelu, syyllisyys ja suru. Niitä seuraavat tabut, tuntematon ja suuri suosikkini tykkäämisvara. Tykkäämisvara on vähän kuin vierasvara. Siihen turvaudutaan, kun ei millään jaksaisi rakastaa. Mielikuva onnellisesta hetkestä eli tykkäämisvara kantaa eteen- ja ylöspäin.
Hiirestä puumaksi -aakkosia voi hyödyntää monella tapaa. Ne voi lukea A-Ö tai poimia tarpeen mukaan kiinnostavimmat. Jäin miettimään myös henkilökohtaisten aakkosten kirjoittamista. Ei tarvitse olla yhtä perusteellinen kuin Sari, mutta mielen päällä juuri nyt olevien asioiden aakkostaminen voi olla terapeuttinen yhteenveto ja organisointi, joka parhaimmillaan vapauttaa energiaa.
Kuvittelen, että tulevaisuudessa käytän kirjaa myös kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä hyödyntävissä kasvuryhmissä. Sarin kirja innostaa keskustelemaan.