Aina kun esittelen työtäni tai keskustelen ohjaamistani ryhmistä, joudun myöntämään, että ”kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä hyödyntävä kirjoittava kasvuryhmä” ei asiaa selitä, vaan lisää kysymyksiä ja monistaa selittämisen. Yritän myös tehdä eroa luovan kirjoittamisen ryhmien ja kirjallisuusterapeuttisten ryhmien välille, joten sotkeennun viestiviidakkoon.
Kaipaan kompakteja määritelmiä, joita voin minulle tärkeästä aihepiiristä jakaa muille omaksuttaviksi. Niinpä riemastuin aamulla, kun kirjallisuusterapiaohjaajakollega kertoi Facebookissa, että on menossa viikonlopuksi luovuuttamaan kirjoittajia.
Luovuuttaminen kuvaa täsmälleen sitä mitä minä kirjoittajien kanssa teen. Innostun heistä ja heidän teksteistään. Innostan kirjoittamaan ja nauttimaan luovuudesta. Luovuutan löytämään omia ilmaisuja, henkilökohtaisimpia sanoja, virkkeitä ja aiheita.
Samalla luovutan luovuuteni yhteiseen käyttöön.
Kiitos Tarja!