Esikoisromaanini Pieniä sankaritekoja julkaistiin 2015 alkuvuodesta. Eli jo kauan sitten. Alkuviikosta löysin sattumalta käsikirjoitusta varten tehtyjä päiväämättömiä muistiinpanoja, joissa äänessä onkin päähenkilö Anna Valo. Julkaistussa teoksessa hän ei juuri mitään kerro. Muutaman päivän pohdittuani päätin julkaista pätkät. Selkeät kirjoitusvirheet olen korjannut, mutta muuten en ole tekstiä editoinut.
Poukkoilee kuin perhonen
Tämä on kolmas päivä, kun pohdin perhosen lentoa. Se lentää aina kuin tempoilisi täysperävaunullisen rekan ilmavirrassa. Kävelin eilen katsomaan valtatien varteen ja huomasin, ettei sitruunaperhosten lento paljon muutu rekan ohittaessa. Näin yhtä aikaa viisi perhosta. Millähän todennäköisyydellä perhonen joutuu eläessään rekan ilmavirran kuohuun? Pitäisi ainakin tietää perhosten lukumäärä, arvioida keskimääräinen reviiri sekä laskea millä todennäköisyydellä valtatie osuu perhosen asuinalueelle. Samoin pitäisi laskea rekkojen keskimääräinen ajotiheys kullakin valtatiellä. Syntyisiköhän siinä vertailukelpoista tietoa?
Eeva Kilpi on kirjoittanut ”Nosta jalka kaasulta, perhonen ylittää tien.” Millähän todennäköisyydellä se on sitruunaperhonen?
Ei kannata ostaa muoviin pakattua pullositruunamehua. Jos tarvitsee vain vähän mehua, kannattaa ostaa sitruuna ja tehdä siihen reikä hammastikulla. Kun tarvittava määrä mehua on puristettu, voi tikun laittaa korkiksi reikään. Mehu säilyy luonnollisessa ympäristössään tuoreena. Muovimehun kuorta ei myöskään voi raastaa mausteeksi. Lopuksi sitruunan voi halkaista ja puolikkaisiin voi istuttaa yrttejä ikkunalaudalle. Puolikas kuori pysyy pystyssä juomalasissa ja lopuksi koko komeuden voi kompostoida.