Pieniä sankaritekoja – revisited 3

Hupsista. Tulipa monta viikkoa väliin, mutta tässä seuraava pätkä, ja mahdollisuus päästä Anna Valon pohdintoihin.


Asunto on opiskelija-asuntokasarmissa, ekassa kerroksessa. Viereisen talon seitsemästä kerroksesta on suora näkymä huoneeseen. Huoneessa ei ole valaisimia.

Nautittavan teen ja syötävän puuron määrän ratkaisee veden lämmittämiseen kuluvan energian määrä. Teetä on juotava joko enintään 2,9 desilitraa tai enemmän kuin kolme, koska vettä on edullisinta kuumentaa hellalla, jos sitä on enemmän kuin kolme desiä. Jos vettä pitää kuumentaa vähemmän kuin kolme desilitraa, on edullisinta käyttää mikroa. 2,9 dl on rasittava määrä, puolitoista kuppia, joten juon aina vähintään kuusi desiä. Minulla ei ole vedenkeitintä sotkemassa laskelmia. Enkä sitä haluakaan, koska se on ylellisyysturhake. Jotkut tosin sanovat, että perunoidenkin keitinvesi kannattaisi ensin kiehauttaa keittimellä ja kaataa sitten vasta kattilaan.

Puuroa syön aina kolme desiä. Kiehautan veden ja kaadan hiutaleet nopeasti joukkoon. Kun seos pulpahtaa, käännän lieden pois päältä. En ikinä osta minuuttipuuroja, koska niiden valmistamiseen ja pakkaamiseen on kulunut järjettömän paljon energiaa. Sitä paitsi itse valmistaen voi säädellä kuluvan energian määrää. Ideaalitilanne olisi syödä puuro penk’vellinä, jolloin energiaa kuluisi vielä vähemmän. Hiutaleita pitäisi liottaa hetki maidossa tai vedessä. Vesivelli maistuu kammottavalta ja koska maidon tuotantokin kuluttaa energiaa ja lisää kasvihuonekaasujen, kuten metaanin, päästöjä, olen toistaiseksi sallinut itselleni kaurapuuron.

Share

Vastaa