Minua haastateltiin lehteen runojen kirjoittamisesta (Mikkelin kaupunkilehti 1/12). Tuli puhetta myös kirjallisuusterapiasta. Oivalsin, että on hieman hankalaa selittää lyhyesti mitä kirjallisuusterapia on. Tajusin, että ennen kuin voin kirjoittaa Ihkunaabeliin erilaisista harjoituksista ja kirjallisuusterapiakokemuksista, minun on avattava kirjallisuusterapian käsitettä.
Olen yleensä aloittanut kirjallisuusterapian avaamisen sanomalla: Se on yksi taideterapian muodoista. Kirjallisuusterapiassa hyödynnetään lukemista ja kirjoittamista. Sitä harjoitetaan sekä hoidollisena terapiamuotona että itsetuntemusta lisäävästi kasvuryhmissä.
Avautuiko? No ei.
Oleellista minun mielestäni on lukemisen ja kirjoittamisen hyödyntäminen sekä itsetuntemuksen lisääminen ryhmässä.
Kirjallisuusterapiaohjaajana olen pätevä ohjaamaan kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä hyödyntävää työskentelyä, mutta terapiaa en saa enkä voi antaa. Terapia on hoidollista ja sitä antavat siihen perehtyneet. Ajattelen, että itsetuntemuksen lisääntyminen esimerkiksi erilaisia kirjoitustehtäviä tehden ja niistä ryhmässä keskustellen voi olla terapeuttista, eheyttävää ja hyvinvointia lisäävää. Siksi olen opiskellut kirjallisuusterapiaohjaajaksi ja siksi tahdon luovaa kirjoittamista ohjata.