Katedraalitila

Luentosalin edessä jonottaa kahdeksan./ Mallinuket jätesäkeissä hupussa, sääret paljaana klinkkerilattialla./ Matka voi käydä minne vaan. / Kun ei itse päätä, kun on ilman päätä.

Mallinuket: jätesäkkihupussa, sääret paljaana, pohjat vasten klinkkerilattiaa./ Punainen ruudukko, pystypilareiden raidoiksi jakama tila. Kaikki äänessä. / Kun ei itse päätä, kun on ilman. Päätä!/ Sade on kastellut sukat, kengät, hartiat ihoon asti.

Punainen ruudukko. Pystypilareiden raidoiksi jakama tila. Kaikki äänessä./ Hengitä, paina kosteat kantapäät lattiaan ja hartiat taakse./ Sade on kastellut sukat, kengät. Hartiat ihoon asti. / Anna painon valahtaa pois. Ota yleisö. Valuta ripsiväri.

Hengitä. Paina kosteat kantapäät lattiaan ja hartiat taakse./ Matka voi käydä minne vaan./ Anna painon. Valahtaa pois. Ota yleisö. Valuta ripsiväri./ Luentosalin edessä jonottaa kahdeksan.

Edellä on jo neljäs viikkopantoum. Sanottakoon, että niiden kirjoittaminen on rentouttavaa. Ja koska kirjoitan ainakin jokaviikkoisen runohkon tekstin, laitan arjessa tekemiäni huomiota talteen tiedostoon. Tuntuu, että kirjoittamisella on rooli elämässäni ja muutakin tekstiä on siten syntynyt. Jatkan edelleen. Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisia ajatuksia kirjoittamisen kanssa rimpuilu sinussa herättää?

Vastaa