Taidon opettamisesta

Opiskelen erityispedagogiikkaa. Opettajaopintoihin sisältyy muun muassa ns. monialaiset eli luokanopettajaopinnot. Tällä viikolla olen esimerkiksi opetellut soittamaan kannelta, treenannut kuppirytmiä ja pohtinut yhdellä jalalla hyppimisen opettamista. Olen ohjelmoinut murtolukupeliä ja neulonut sekä opettanut opiskelijakollegoille puun liimaliitoksia. Se videoitiin reflektiota varten. Monialaisten liikunnan osuuteen liittyen katsoin Sami Kalajan verkkoluennon taidon oppimisesta ja harjoittelusta. Luento käsittelee valmentamista taidon oppimisen, harjoittelun ja aivojen kannalta. Minulle tutumpaa on luovan kirjoittamisen taitojen opettaminen, joten päädyin pohtimaan taidon opettamista liikuntaa laajemmin.

Kalajan mukaan ensinnäkin toisto on tärkeää. Toistoja täytyy olla riittävän monta ja niiden on oltava riittävän laadukkaita. Toisto on työtä. Kirjoittamisen opettamisen näkökulmasta oppiminen toimii samoin, kun kirjoittaa, kehittyy kirjoittajana. Kun jaksaa kirjoittaa uudestaan ja uudestaan, kehittyy sekä kirjoittaja että teksti. (Luennossa sivuttiin myös Ericssonin 10 000 tunnin sääntöä, mutta en mene tässä siihen.)

Toiseksi Kalaja mainitsee vaihtelun ja monipuolisuuden. Hänen mukaansa yksipuolisuus rajoittaa oppimiskykyä, joten harjoittelussa pitää olla vaihtelua ja monipuolisuutta. Tämä koskee mielestäni myös kirjoittamisen taidon harjoittelua. Kun tutustuu kirjoittaen erilaisiin muotoihin ja tyyleihin, oma kirjoitusrekisteri tai luova ääniala laajenee, ilmaisuun tulee monipuolisuutta ja virkeyttä.

Kolmas Kalajan teesi on palautteen antaminen. Luovan kirjoittamisen näkökulmasta tämä on erittäin mielenkiintoinen kohta. Kalaja nimittäin painottaa palautteen oikea-aikaisuutta, sopivaa muotoa ja palautteen vastaanottamisen taitoa. Jokainen, joka on joskus antanut tekstinsä palautteen kohteeksi, tietää miten vaikeaa tai hirveää palautteen vastaanottaminen voi olla. Palaute voi myös olla asiatonta ryöpytystä, mutta siitä ei opi kirjoittaja eikä todennäköisesti urheilijakaan. Joskus teksti voi olla palautteensaajan ihossa ja sielussa kiinni kontaktiliimalla, jolloin palautteen antaminen menee kohtuuttoman vaikeaksi. Kalajan mukaan urheilijan pitää oppia ottamaan itse palaute omasta suorituksestaan, omiin aisteihin nojaten. Valmennettavat voi myös opettaa pyytämään palautetta. Kirjoittajien ohjaamisen näkökulmasta nämä ovat kiinnostavia huomioita. Ilman muuta taitava ja ammattimainen kirjoittaja tunnistaa omasta tekstistään miettimistä ja muokkaamista kaipaavat kohdat, hän tuntee, kuulee, näkee, haistaa ja maistaa ne. Hän myös osaa pyytää palautetta kehittääkseen käsikirjoitusta entistä paremmaksi. Hän myös tunnistaa, milloin palaute menee ohi.

Viimeisenä Kalaja mainitsee hauskanpidon. Tietenkin, kun on hauskaa, oppii paremmin ja perusteellisemmin. Yritän houkutella kursseillani ihmisiä hilpeilemään. Sanoilla, kielellä ja tekstillä voi ja pitää leikkiä. Kun leikkien saa itsensä kirjoittamaan ja tekstin ääreen, syntyy massaa, jota voi sitten totisemmalla otteella muokata eteenpäin.


Ja kolmas viikkopantoum tähän loppuun, omistan sen Järvi-Saimaan opiston Elämäkertakirjoittamisen kurssilaisille:

Mikä ansaitsee tulla tehdyksi / Ansaitsee tulla hyvin tehdyksi. / Puolivillaisesta jää puolivillainen olo. / Sanontasanasto kaipaa kiihkeästi päivitystä.

Ansaitsee tulla hyvin tehdyksi. / Mikä riittää, mikä on tarpeeksi hyvin? / Sanontasanasto kaipaa kiihkeästi. Päivitystä. / Puolet villaa, loput silkkiä.

Mikä riittää, mikä on? Tarpeeksi hyvin. / Kun muistaa kirjoittaa. / Puolet villaa, loput silkkiä. / Puolisilkkistä kieltä ja juonta, henkilöitä, ihmisille.

Kun muistaa kirjoittaa. / Puolivillaisesta jää puolivillainen olo. / Puolisilkkistä kieltä ja juonta. Henkilöitä ihmisille. / Mikä ansaitsee tulla tehdyksi.

 

Share

Vastaa