Pieniä sankaritekoja – revisited 3

Hupsista. Tulipa monta viikkoa väliin, mutta tässä seuraava pätkä, ja mahdollisuus päästä Anna Valon pohdintoihin.


Asunto on opiskelija-asuntokasarmissa, ekassa kerroksessa. Viereisen talon seitsemästä kerroksesta on suora näkymä huoneeseen. Huoneessa ei ole valaisimia.

Nautittavan teen ja syötävän puuron määrän ratkaisee veden lämmittämiseen kuluvan energian määrä. Teetä on juotava joko enintään 2,9 desilitraa tai enemmän kuin kolme, koska vettä on edullisinta kuumentaa hellalla, jos sitä on enemmän kuin kolme desiä. Jos vettä pitää kuumentaa vähemmän kuin kolme desilitraa, on edullisinta käyttää mikroa. 2,9 dl on rasittava määrä, puolitoista kuppia, joten juon aina vähintään kuusi desiä. Minulla ei ole vedenkeitintä sotkemassa laskelmia. Enkä sitä haluakaan, koska se on ylellisyysturhake. Jotkut tosin sanovat, että perunoidenkin keitinvesi kannattaisi ensin kiehauttaa keittimellä ja kaataa sitten vasta kattilaan.

Puuroa syön aina kolme desiä. Kiehautan veden ja kaadan hiutaleet nopeasti joukkoon. Kun seos pulpahtaa, käännän lieden pois päältä. En ikinä osta minuuttipuuroja, koska niiden valmistamiseen ja pakkaamiseen on kulunut järjettömän paljon energiaa. Sitä paitsi itse valmistaen voi säädellä kuluvan energian määrää. Ideaalitilanne olisi syödä puuro penk’vellinä, jolloin energiaa kuluisi vielä vähemmän. Hiutaleita pitäisi liottaa hetki maidossa tai vedessä. Vesivelli maistuu kammottavalta ja koska maidon tuotantokin kuluttaa energiaa ja lisää kasvihuonekaasujen, kuten metaanin, päästöjä, olen toistaiseksi sallinut itselleni kaurapuuron.

Share

Pieniä sankaritekoja – revisited 1

Esikoisromaanini Pieniä sankaritekoja julkaistiin 2015 alkuvuodesta. Eli jo kauan sitten. Alkuviikosta löysin sattumalta käsikirjoitusta varten tehtyjä päiväämättömiä muistiinpanoja, joissa äänessä onkin päähenkilö Anna Valo. Julkaistussa teoksessa hän ei juuri mitään kerro. Muutaman päivän pohdittuani päätin julkaista pätkät. Selkeät kirjoitusvirheet olen korjannut, mutta muuten en ole tekstiä editoinut.

Poukkoilee kuin perhonen

Tämä on kolmas päivä, kun pohdin perhosen lentoa. Se lentää aina kuin tempoilisi täysperävaunullisen rekan ilmavirrassa. Kävelin eilen katsomaan valtatien varteen ja huomasin, ettei sitruunaperhosten lento paljon muutu rekan ohittaessa. Näin yhtä aikaa viisi perhosta. Millähän todennäköisyydellä perhonen joutuu eläessään rekan ilmavirran kuohuun? Pitäisi ainakin tietää perhosten lukumäärä, arvioida keskimääräinen reviiri sekä laskea millä todennäköisyydellä valtatie osuu perhosen asuinalueelle. Samoin pitäisi laskea rekkojen keskimääräinen ajotiheys kullakin valtatiellä. Syntyisiköhän siinä vertailukelpoista tietoa?

Eeva Kilpi on kirjoittanut ”Nosta jalka kaasulta, perhonen ylittää tien.” Millähän todennäköisyydellä se on sitruunaperhonen?

Ei kannata ostaa muoviin pakattua pullositruunamehua. Jos tarvitsee vain vähän mehua, kannattaa ostaa sitruuna ja tehdä siihen reikä hammastikulla. Kun tarvittava määrä mehua on puristettu, voi tikun laittaa korkiksi reikään. Mehu säilyy luonnollisessa ympäristössään tuoreena. Muovimehun kuorta ei myöskään voi raastaa mausteeksi. Lopuksi sitruunan voi halkaista ja puolikkaisiin voi istuttaa yrttejä ikkunalaudalle. Puolikas kuori pysyy pystyssä juomalasissa ja lopuksi koko komeuden voi kompostoida.

Share