Pieniä sankaritekoja – revisited 2

Toinen pala päiväämättömiä tutustumistekstejä. Siis kirjoittaja tutustuu tarinan henkilöihin. Ei ole kovin mukava henkilö tämä Anna Valo. Hän tekee tarkkoja mittauksia ja havaintoja ympäristöstä, johon kuuluvat myös ihmiset, mutta hän ei osaa lukea tunteita havaintojen takana. Tai jotakin sellaista. Olisikohan Anna autismikirjolla?

Äiti inhoaa sitruunankuoriyrttejä. Tiedän, että hän on salaa laittanut niitä pois ikkunaltani. Äidillä ei edes ole kompostia. En sano siitä, koska pakkaan jo. Lähden opiskelemaan. Olen suunnitellut pakkauksen, jossa saan kuljetettua kaiken tarvittavan linja-autossa. Kierrän patjan tiukalle rullalle. Rullan sisään olen asetellut varavaatteita, lakanat, täkin, astia-, kylpy- ja käsipyyhkeen. Tungen rullan jätesäkkiin ja solmin sen ympärille kantokahvan. Rinkkaan olen pakannut pakollisen kattilan, mukin, lautasen ja kihvelit sekä paperitavaraa ja vaatteet. Rinkka painaa 25 kiloa ja säkkikantamus melkein kymmenen. Olen kokeillut kantaa koko komeutta talon ympäri pariin kertaan. Aikatavoitteita ei kannata asettaa, mutta jaksan kantaa tavarani perille. Olen katsonut kartasta, että opiskelija-asuntoni on kolmen kilometrin päässä keskustasta. Harjoituslenkkini on 58 metriä ja olen enimmillään kiertänyt sen neljä kertaa. Olen jaksanut sen hyvin, joten perillä ei pitäisi tulla ongelmia.

Äiti haluaa lähteä mukaan. Hän aikoo ostaa minulle kalusteet ja sisustustekstiilit periltä. Pitäähän ainoalla tyttärellä olla. Ja vastoin kaikkia odotuksia myös isä on tunkemassa mukaan. Eihän tästä tule yhtään mitään. Äiti on kerännyt muovisiin muuttolaatikoihin astioita, pyyhkeitä ja lakanoita. Kaikkein älyttömin on hänen hankkimansa kapioarkku, joka minun pitäisi viedä mukaan. Siellä on isoäidin hopealusikat ja nimikoidut lakanat, joita saa kyllä katsella muttei käyttää.

  • Menen linja-autolla.
  • Höpö, höpö.
  • Tuun sitten viikonloppuna käymään.
  • Tarvitset apua tavaroiden kantamisessa.
  • Enkä tartte, mä olen suunnitellut kaiken.
  • Tarvitset uuden sängyn ja tietokoneen ja verhot ja…
  • Mä ostan niitä vähitellen, kirpparilta ja ekotorilta.
  • Höpiset.
  • Pitääks sun aina pilata kaikki?

Äiti ei hyvästele. Isä vie asemalle ja tunkee satasen käteen väkisin. Isällä on kyyneleet silmissä. Hän ei voi ymmärtää, miten hienoa on päästä pois äidin talosta.

  • Oliko sun pakko sanoa äidilles niin rumasti? Hyvää se tarkotti.
  • Sano sille… Tai älä sano. Mä tuun viikonlopuks kotiin.
Share

Pieniä sankaritekoja – revisited 1

Esikoisromaanini Pieniä sankaritekoja julkaistiin 2015 alkuvuodesta. Eli jo kauan sitten. Alkuviikosta löysin sattumalta käsikirjoitusta varten tehtyjä päiväämättömiä muistiinpanoja, joissa äänessä onkin päähenkilö Anna Valo. Julkaistussa teoksessa hän ei juuri mitään kerro. Muutaman päivän pohdittuani päätin julkaista pätkät. Selkeät kirjoitusvirheet olen korjannut, mutta muuten en ole tekstiä editoinut.

Poukkoilee kuin perhonen

Tämä on kolmas päivä, kun pohdin perhosen lentoa. Se lentää aina kuin tempoilisi täysperävaunullisen rekan ilmavirrassa. Kävelin eilen katsomaan valtatien varteen ja huomasin, ettei sitruunaperhosten lento paljon muutu rekan ohittaessa. Näin yhtä aikaa viisi perhosta. Millähän todennäköisyydellä perhonen joutuu eläessään rekan ilmavirran kuohuun? Pitäisi ainakin tietää perhosten lukumäärä, arvioida keskimääräinen reviiri sekä laskea millä todennäköisyydellä valtatie osuu perhosen asuinalueelle. Samoin pitäisi laskea rekkojen keskimääräinen ajotiheys kullakin valtatiellä. Syntyisiköhän siinä vertailukelpoista tietoa?

Eeva Kilpi on kirjoittanut ”Nosta jalka kaasulta, perhonen ylittää tien.” Millähän todennäköisyydellä se on sitruunaperhonen?

Ei kannata ostaa muoviin pakattua pullositruunamehua. Jos tarvitsee vain vähän mehua, kannattaa ostaa sitruuna ja tehdä siihen reikä hammastikulla. Kun tarvittava määrä mehua on puristettu, voi tikun laittaa korkiksi reikään. Mehu säilyy luonnollisessa ympäristössään tuoreena. Muovimehun kuorta ei myöskään voi raastaa mausteeksi. Lopuksi sitruunan voi halkaista ja puolikkaisiin voi istuttaa yrttejä ikkunalaudalle. Puolikas kuori pysyy pystyssä juomalasissa ja lopuksi koko komeuden voi kompostoida.

Share

Tulossa kirjailijan superpäivä – salamatkustajille jotain jo etukäteen

Tuomisen Taija, joka on kirjailija ja kirjoittamisen opettaja, sanoo jotenkin niin, että ihminen haluaa olla salamatkustajana toisen elämässä. Olen ymmärtänyt tämän niin, että kun ensi tiistaina menen kertomaan Varkauden kirjastoon miten minusta tuli esikoiskirjailija, paljastan sopivasti elämästäni ja matkasta julkaisuun. Jatka artikkeliin Tulossa kirjailijan superpäivä – salamatkustajille jotain jo etukäteen

Share

Paikka kaunokirjallisuudessa

Luin lukiolaisten ajatuksia Pieniä sankaritekoja -kirjastani. Erinomaisen hieno kouluprojekti sisältää muun muassa keskeisten henkilöiden CV:t. Niissä kirjan perheen kotipaikaksi on laitettu Helsinki, mikä minua hieman kummeksuttaa, koska en pystyisi Helsinkiin mitään kirjoittamaan. Sisäsuomalaisena olen pääkaupungissa turisti. Jatka artikkeliin Paikka kaunokirjallisuudessa

Share