Luettuja: Viivamaalari – lumoava sattuma

Olisin minä Viivamaalarin jossakin vaiheessa lukenut, kun Leinosen Anne on tuttu kirjailija, mutta innostuin tilaamaan teoksen kirjastosta luettuani nuivahkon sanomalehtiarvion (en jaksa etsiä linkkiä), jonka Anne itse jakoi sosiaalisessa mediassa. Minuun ilmeisesti tehoaa haukkumalla markkinointi?!

Sain eilen kirjan luettua. Pääni on täynnä vaikutelmia ja ajatuksen pätkiä, ihastusta ja riemastusta. En osaa asettaa kirjaa arviokehyksiin, mutta jotain on pakko päästä purskauttamaan.

  • Viivamaalarissa on kaikuja yhteiskuntapoliittisesta ja etenkin taidepoliittisesta kannanotosta. Kaiut, kommentit, jopa kuittailut riemastuttivat.
  • Viivamaalari on mielestäni hulluuden ylistys. Ei pelkästään siksi, että päässä kuuluville äänille ja oudoille unille olisi luonteva selitys, vaan koska ilman niitä olisi tyhjää ja yksinäistä.
  • Lukijalle kerrottu osa alkaa näennäisestä realismista ja syventyminen paljastaa dystopian. Näin fantasiaan tulee houkutelluksi myös epätyypillinen tai kokematon tyylilajin lukija, kuten minä.
  • Kiitän rakennetta, ilmaisun ja aiheen synkroniaa, toiveikkuutta.

Mutta mitä sille vaahteralle oli lopulta tapahtunut?

Share

Vastaa