On yksi tehtävä, jota en ole uskaltanut ryhmissä kokeilla, kun se on minulle itselleni niin vaikea. Kyse on dialogisesta kirjoittamisesta, jota myös meditatiiviseksi kirjoittamiseksi kutsutaan.
Dialogista kirjoittamista ja kokemuksia siitä on kuvattu komeasti esimerkiksi Valopolku-blogissa, Terveyskirjaston artikkelissa ja kirjallisuusterapeutti sasun blogissa Satu ja tosi. Riitta Suurlan opas Dialoginen eli meditatiivinen kirjoittaminen on ilmestynyt jo 1998.
Kokeilen dialogista kirjoittamista aina silloin tällöin. Ohje on ensin hiljentyä hetki, tyhjentää mieltä ja asettua kirjoittamistilanteeseen. Rauhoitetusta mielestä annetaan nousta kysymys, johon kaivataan vastausta. Kysymyksen kuuluu olla myönteinen ja rakentava, kielteinen piiskaaminen on kielletty. Seuraavaksi annetaan tiedostamattomasta nousta vastauksen ja tähän lisäkysymyksiä sekä tarkennuksia. Tätä dialogia käydään niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Monet ovat näin saaneet suuria oivalluksia.
Kesällä kokeilin taas. Yritys päättyi siihen, että sysäsin tuskastuneena paperit lipastooon ja päätin jättää dialogisen kirjoittamisen meditatiivisemmille henkilöille. Tarkoitukseni oli käydä dialogia kirjoittamisen motiiveista, kannustavassa sävyssä. Hieman huvitti, kun luin dialogin päätöksen nyt uudestaan.
Jumala lepäsi vain. Monta päivää, kahdeksantena katsahti hommiaan, mutta ei jaksanut tarttua. ”Keittyköön huttu ihan rauhassa!” Savi olisi pitänyt nostaa dreijalle, polttaa pari tupakkaa, kokeilla ja yrittää. Kerralla ei synny Kaipiaista edes jumalalta. Kolmen viikon jälkeen jumalalla oli hirveä ahdistus ja puhtaat kädet!
Mutta en aio antaa periksi. Kokeilen taas uudestaan joskus ja ehkä uskallan harjoitusta teettää ryhmissäkin.