Enemmän kuin käsialaa II

Edellisen käsiala-asiaa ihmettelevän kirjoituksen jälkeen äitini esitteli minulle mummon jäämistöstä löytyneen muistokirjan. Äiti oli noin kymmenvuotias, kun hän keräsi värssyjä, kiiltokuvia ja piirroksia. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että mummo oli laittanut kirjan talteen.

Kirjoittaneet olivat tietysti äidin ystäviä, sisaruksia ja elämän aikuisia vanhemmista opettajaan. Minäkin nautin tutkia juuri koulun aloittaneiden enojen piirrustuksia ja käsialaa. Sillä käsialalla kaikki olivat kirjoittaneet.

Ohessa värssyistä muutama kuva. Pahoittelen niiden kehnoa laatua.

Yhdessä runossa keskeinen viesti oli lihavoitu.
Yhdessä runossa keskeinen viesti oli lihavoitu.
Tämä värssy liikutti erityisesti, koska kirjoittajana on ukko eli äidinisä. Muistan miten ylpeä hän oli käsialastaan. Voin kuulla hänen äänensä värssyä lukiessa, jopa muminan, jonka kirjoitusvirheen yliviivaus on aiheuttanut.
”Etsi aina elämässä kaunista ja hyvää.” Ei huono elämänohje ollenkaan.

Vastaa