Luettuja: Pasolinin Teoreema kohtaa Smithin Satunnaisen

Muukalaisen kaipuu. Vapahtajan saapumisen seuraukset ja vastuu.

Luin liki perätysten Pier Paolo Pasolinin Teoreeman (WSOY 1971) ja Ali Smithin Satunnaisen (Otava 2006). Teoreemassa rikkaaseen tehtaanomistajaperheeseen saapuu vieras, jumalaisen kaunis ja ylivoimainen nuori mies, joka muuttaa kaikkien elämän. Jokainen saa tai löytää, mutta myös menettää.

Myös Satunnaisessa ylempään keskiluokkaan kuuluva, kirjailijan ja professorin, uusperhe saa vieraan. Vieras on salaperäinen nainen, joka saa jokaisen perheenjäsenen olon tuntumaan merkityksellisemmältä.

Teoreema ja Satunnainen ovat käytännössä saman tarinan variaatioita. Ne molemmat piikittelevät keskiluokkaisuudelle ja näennäisille arvoille sekä perheiden ontolle keskinäiselle yhteydelle. Molemmissa raaputetaan vietit pintaan ja molemmissa antautumisesta myös rangaistaan.

Teoreema ei anna armoa. Siinä synnin palkka on kuolema. Teoreema on kriittinen kaikkea kohtaan. Satunnainen jättää ilmaan roikkumaan myös toivon. Synti on sovitettavissa ja uusi mahdollisuus on olemassa. Jos siihen jaksaa tarttua.

Kumpikaan versio ei kerro mitä muukalaiselle tapahtuu. On väärin väittää, että vapauttava muukalainen voittaa. Pikemmin voisi sanoa, että muukalaista ei kiinnosta. Varsinkin Teoreeman muukalainen tulee ja menee. Hänessä on jotain yliluonnollista. Satunnaisen muukalainen taas vaikuttaa olevan varsin tietoinen vaikutuksestaan. Hänellä on motiivi, kai.

Päällimmäiseksi jää muukalaisen kaipuu. Että joku tulisi ja tekisi ja tarttuisi ja kaikki muuttuisi. Lempeä muukalainen aikaansaa perikadon. Julmasti leikkivä muukalainen tuhoaa, mutta antaa myös toipumisen mahdollisuuden. Keitä muukalaiset oikein ovat? Mitä heille on tapahtunut tai tulevassa tapahtuu? Mistä he tulevat? Ja joutuvatko he muukalaisensa kynsiin?

 

Share

Vastaa