Tutkija-epäilijä-selittäjä-seikkailija

Minä olen kirjoittajana epäilijä.

Tarvitsen uutta aikaa kirjoittamiselle. Olen huono aloittelija. Aloittamisen jälkeen olen huikea seikkailija.

Olen epäilevä tutkija, maailman selittäjä. Olen laiska sanoilla ja metaforilla leikittelijä.

Liisa Aro

Yllä kursiivilla on erään ohjattavani tiivistys kirjoittamisesta. Kirjoitimme tajunnanvirtaa, jonka aloitussanoina olivat ”kun kirjoitan”. Silmukoimistaan sanoista Liisa tiivisti kirjoittaja-määritelmänsä. Hänen luvallaan julkaisen sen. Minusta se on hieno.

On sunnuntai. Suunnittelen ensi viikonlopun kirjoittajakurssia. Sähköpostiini tupsahtelee kirjoittajien ”kotitehtäviä”. Luen ja ihastelen, vastailen muutamalla virkkeellä ja toivon kirjoittamisen iloa jokaiselle.

Parasta kirjoittajien ohjaamisessa on nähdä kuinka tekstit ja niiden tekijät pääsevät eteenpäin. Syntyy uusia tekstejä ja entiset kehittyvät, kieli tarkentuu ja ilmaisu vapautuu. Se nyt vain on älyttömän hieno seikkailu, joka sisältää kaikenlaisia tunteita häpeästä ja ahdistuksesta mittaamattomaan riemuun. Se on totista leikkiä ja opettavaa työtä.

Tänään ajattelen, että ohjaan kirjoittajia, en kirjoittamista. Yritän saada kirjoittajan aloittamaan ja kokeilemaan, heittäytymään, tuottamaan tekstiä, jotta sitä voi sitten tutkia ja epäillä, tarkentaa. Kirjallisuusterapiaohjaajana pidän itsestäänselvyytenä, että jokainen osaa kirjoittaa. Tavoitteena on kirjoittaa itselle hyvinvointia ja saada voimaa sekä iloita luovuudesta. Kirjoittajaohjaajana tiedän, että moni kurssilaisista tavoittelee julkaisua ja lukijoita (menossa olevan kurssin kruunaa antologia). Yritän yhdistää ohjaajana näitä näkökulmia, niin että saisimme hyviä juttuja hyvässä hengessä aikaiseksi. Kuten sanoin, seikkailua kaikki.

Share

Vastaa