Nukun Kirjallisuuden sanakirja tyynyn alla. Tai no, sujautan sen iltaisin petauspatjan alle tyynyn tuntumaan. Yrjö Hosiaisluoman teos on suursuosikkini iltalukemiseksi. Moitteeton kieli ja määritelmät, joiden lopussa kehotetaan Ks. myös minimalismi, tropismi, rauhoittavat minua.
Olen aina pitänyt sanakirjoista ja hakuteoksista. Lapsena hivelin olohuoneen kirjahyllyn Spectrum-sarjan musta-hopeisia selkämyksiä kirjainta valitessani. ”Ks. myös” tarkoitti minulle matkaa sanasta, asiasta ja kirjasta toiseen. Joskus lähdin eväsretkelle Spectrumiin.
Minuun teki järisyttävän vaikutuksen elokuvan kohtaus, jossa raggaripoika on viemässä hikarityttöä treffeille. Tytön valmistautuessa poika selaa hänen hakuteostaan, joka on täynnä rasteja. Kun poika kysyy merkinnöistä, tyttö sanoo peilin äärestä: ”Olen merkinnyt kaikki hakemani sanat rastilla.” Minusta se oli ja on edelleen huikea yksityiskohta.
Hosiaisluoman mukaan kirjallisuusterapia on muun muassa terapiamuoto, jossa kaunokirjallisuuden avulla pyritään parantamaan potilaan kykyä ratkaista henkilökohtaisia ongelmiaan, tukemaan hänen henkistä kehitystään ja auttamaan häntä ymmärtämään itseään paremmin. Lyhyemmin kaiketi terapiaa, jossa käytetään kaunokirjallisuutta. Määritelmässä mainitaan sopiviin kirjallisiin henkilöhahmoihin samaistuminen, lukemisen ja kirjoittamisen hyödyntäminen sekä luovan toiminnan kautta saavutettava uusi oivallus.
Määritelmän mukaan kirjallisuusterapian ydinajatuksena on se, että tiedostamaton puhuu kuvien, metaforien, symbolien, väärinsanomisten – kuten nk. freudilaisten lipsahdusten – , poikkeamien, lisäysten, painotusten ja taukojen välityksellä. Erityisesti korostetaan rytmin ja metaforien merkitystä. – – Metaforat nostavat kuvia mielen syvyyksistä herättäen muistoja ja voimistaen tunteita.
Kirjallisuuden sanakirjan määritelmä on täyttä asiaa, mutta mielestäni se jää hieman vajaaksi. Se keskittyy kirjallisuusterapiaan terapiamuotona. Psyykkisten häiriöiden ennaltaehkäisy mainitaan, mutta muuten kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä hyödyntävä työskentely jää huomiotta. Itsetuntemusta lisääviä kasvuryhmiä, joissa todennäköisesti suurin osa kirjallisuusterapeuttisesta työskentelystä Suomessa tehdään, ei mainita ollenkaan. Ei tarvitse olla sairas tai edes vaarassa sairastua hyötyäkseen kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä käyttävästä työskentelystä.
Kirjoitin rakkaudestani hakuteoksiin, iltalukemisistani, eväsretkestä tietosanakirjasarjaan ja elokuvan kohtauksesta havainnollistaakseni kirjallisuusterapiaa.
Hosiaisluoman määritelmä ja ärtymys sen puutteisiin nostivat esiin tunteita ja muistoja (kuten määritelmässä edellä mainitaan). Muistot ovat tässä tapauksessa henkilökohtaisesti tärkeitä ja voimaannuttavia. Jos pääsisin lukemaan kirjaamani muistot turvallisessa, keskustelevassa kasvuryhmässä, voisi palaute vielä lisätä oivallustani siitä mistä minä olen kotoisin ja mikä olen nykyään naisiani.
Voisin tiivistää reflektioni: Ks. myös. Siinä on minulle jotain oleellista.