Vuosi sitten vietin kevään nuorten miesten kirjoittajaryhmän kanssa. Kolme valloittavaa lukion toisluokkalaista syventyi tehtäviin ja opimme kevään aikana ehkä hieman tuntemaan toisiamme.Kurssin viimeinen tehtävä oli kirjoittaa kirje tulevaisuuden itselle. Pyysin kirjoittamaan kannustusta ja hyviä asioita. Yhdessä sovimme, että postitan kirjeet noin vuoden päästä. Kuten teinkin muutama viikko sitten.
Haluaisin todella tietää, mitä miehet ajattelivat kirjettä avatessaan. Muistiko joku heti, mistä on kysymys ja mitä kirjeeseen tuli laitettua? Avasiko joku hämmentyneenä kirjettä, jossa on omin käsin kirjoitettu osoite päällä? Millaista oli saada viesti vuotta nuoremmalta itseltä?
Kurssin aikana sain nuorilta miehiltä kannustavaa palautetta. Koen, että kurssi meni pääosin varsin mallikkaasti. Lisäksi sain idean. Lukion toisluokkalaiset elävät mielenkiintoista elämänvaihetta. He tulevat täysi-ikäisiksi, heidän pitäisi pian päättää minne hakeutuvat lukion jälkeen ja itsenäistyä. Ajattelen, että tähän elämänvaiheeseen sopisi oivallisesti kirjallisuusterapian menetelmiä hyödyntävä kirjoitusryhmä, jossa voisi tehdä tutustumismatkan omaan itseen. Ryhmän voisi toteuttaa osittain verkossa. Tällaista työtä haluaisin jatkossa tehdä.
Minun olisi kovasti tehnyt mieli kirjoittaa kuorien päälle omat terveiseni ja piirtää tehostukseksi muutama sydän, mutta pidättäydyin. Olisin väkisin ottanut osan heidän kokemuksestaan. Toivottavasti joku ryhmän miehistä joskus jostain kuulee terveiseni: Olitte ja olette ihania. Sydämestäni toivon teille menestystä ja onnellisuutta.